Dekkareita, dekkareita, dekkareita

Sain vasta aakkoset oppineena ekaluokkalaisena serkultani lainaan kirjan. Elämäni muuttanut teos oli Enid Blytonin Viisikko Aarresaarella. Aikaa toki kului, ennen kuin olin päässyt seikkailun loppuun asti, mutta sen jälkeen en ole osannut ajatellakaan elämääni ilman kirjoja.

Alkuun ahmin Enid Bytonin tuotantoa: Viisikkoja, Sos-, Seikkailu- ja Salaisuus-sarjaa, mutta pian luin niin hevostyttökirjoja kuin Edgar Rice Burroughsin Mars-sarjaakin. Kirjapinossa saattoi olla Barbara Cartlandia, Mika Waltaria, Jalna-sarjaa ja Neiti Etsiviä sulassa sovussa.

Toivoisin voivani sanoa, että olen edelleen yhtä avoin ja ennakkoluuloton lukija kuin nuorena. Mutta totuus on, että useimmiten lukulistalla on vain dekkareita. Ehkä Agatha Christien tuotannon löytäminen oli se vipuvarsi, joka ohjasi lukuintoni lopullisesti murharaiteille. Tai sitten sain jo ensimmäisestä Viisikostani jännityspureman, josta en ole koskaan toipunutkaan!

Valikoivan lukijan tuskaa kirjahyllyn äärellä

Olen vuosien varrella tullut hyvinkin valikoivaksi, jopa krantuksi dekkareiden lukijaksi. Olen hylännyt monet kiinnostavasti alkaneet sarjat sen jälkeen, kun tapahtumat alkavat toistaa itseään, eikä henkilöhahmot syvene tai kasva millään tavalla. Lisäksi olen tullut allergiseksi silmittömälle väkivallalle ja kiduttamiselle. Päähenkilön kirjasta toiseen jatkuva hengenvaarallisiin tilanteisiin joutuminen ei myöskään lisää uskottavuuspisteitä. Hylkään usein aloittamiani kirjoja kesken lukemisen tai luen loppuratkaisun ensin ja pohdin vasta sitten, maksaako vaivaa lukea kirja kokonaan.

Mitä enemmän olen pohtinut kiinnostustani dekkareihin, sitä vakuuttuneemmaksi olen tullut siitä, että murha ja sen ratkaisu ovat oikeastaan sivuseikkoja. Minua kiinnostavat erikoiset, hiukan vinksahtaneet henkilöhahmot ja se, miten he reagoivat ennakoimattoman kuoleman aiheuttamaan erityistilanteeseen. En myöskään halua, että juonenkäänteet tapahtuvat tyhjiössä. Elävästi kuvattu miljöö, tai jopa toinen aikakausi, lisää aina mielenkiintoani.

Dekkareiden lukijasta dekkarin kirjoittajaksi

Ryhdyin jo vuosia sitten miettimään, millaisista henkilöhahmoista itse kirjoittaisin. Miten he suhtautuisivat toisiinsa ja eteen osuviin yllättäviin tapahtumiin? Miten kirja alkaisi, millainen murhaaja olisi, mikä olisi hänen motiivinsa? Pohdiskelu oli kuitenkin vain omaa hupia ja ajankulua silloin, kuin muita viihdykkeitä ei ollut saatavilla. En ikinä ajatellut, että kirjoittaisin oikeasti mitään keksimiini hahmoihin liittyvää. Minähän en ole koskaan edes pitänyt kirjoittamisesta…

Mutta, kuten hahmomme Kati ajattelee Joki-kirjassa, asiat voivat pompata kummallisiin suuntiin pientenkin tapahtumien vuoksi! Kesällä 2019 lähdimme ystäväni Eevan kanssa lämpimän kesäpäivän kunniaksi Aurajoen rantaan muutamalle lasilliselle. Ryhdyimme juttelemaan kirjoista ja erityisesti dekkareista. Ja kuinka ollakaan, tulin kertoneeksi henkilöistä ja tapahtumista, joita olin mielessäni kehitellyt. Eeva totesi heti, että tässähän on jo hyvä siemen dekkariksi. Hän alkoi saman tien miettiä, miten voisimme käytännössä ryhtyä toteuttamaan kirjaa. Eeva on kirjoittanut tarkemmin koko prosessista omassa blogissaan: Julkaistiin sitten dekkari!

Joki on nyt kirjoitettu ja julkaistu. Itse huomasin, että kriittisenä lukijana on kyllä helppo olla, mutta kirjan kirjoittaminen onkin yllättävän vaikeaa. Paljon hioimme ja kirjoitimme uudelleen, siirtelimme kohtausten järjestystä, mietimme näkökulmia. Lopulta oli todettava, että teksti on meidän puolestamme nyt niin valmis, kuin se vain voi olla. Tuli aika tuupata Kati kumppaneineen eteenpäin. Kirjamme on kirjoitettu lempeään Cozy Crime -tyyliin. Eli painajaisia tai pelonväristyksiä se ei varmasti aiheuta kenellekään. Sen sijaan toivomme kaikille viihtymistä Katin, Millan ja Nallen parissa!

Ps. Itse kiinnyin henkilöihimme kirjoitusprosessin aikana ja haluan tietää, mitä heille jatkossa tapahtuu. Joten seuraavan osan naputtelu onkin kai pakko aloittaa melko pian!

Ps2. Oma lempidekkaristini on ranskalainen Fred Vargas. Tulevissa blogipostauksissa tulen varmasti palaamaan hänen tuotantoonsa tarkemmin.

Kuva: Pixabay

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *